|
|
| | |
|
 Aho,
Elisabet
14.9.1954 Helsinki. Kotip. Vantaa. Merkonomi, tiedottajantutkinto MTI, Suomen
Liikemiestien Kauppaopisto. Tiedottaja, toimittaja, koulutusneuvoja, Työhallinto.
Jäs. Suomen Kirjailijaliitto 91-, Helsingin kirjailijat 94-. Kariston 90-vuotisjuhlapalk.
90, Sysmän kirjakyläpalk. 2002, Suuren Suomalaisen kirjakerhon tunnustuspalk.
2003.
Asiasanat: kirjailijat, historialliset romaanit
Valokuva: Irmeli Jung Tuotanto Sydänkuun aamu. Hämeenlinna 1987. Karisto. [romaanit]
Kypsyvä kesä. Hämeenlinna 1988. Karisto. [romaanit]
Varjoja kuvastimessa. Hämeenlinna 1991. Karisto. [romaanit]
Salonkisiskot. Hämeenlinna 1993. Karisto. [novellit]
Tammien kartano : historiallinen romaani. Hämeenlinna 1996. Karisto [Vantaa-aiheinen]
Ystävä kallis. Helsinki 1998. Otava. [jännityskirjallisuus]
Valkea kuin uni : historiallinen romaani Urajärven kartanosta vuosilta 1830-1851.
Helsinki 2000. Otava.
Lilly : historiallinen romaani 1861-1918. Helsinki 2002. Otava.
Kartanon tiellä : historiallinen romaani vuosilta 1887-1917. Helsinki 2006.
Otava. Lastenkirjallisuus
Sinun tähtimerkkisi : lasten horoskooppikirja. Kirj.
Elisabet Aho, Seppo Tanhua. Helsinki 2002. Lasten parhaat kirjat.
Salibandypantterit. Helsinki 2004. Otava.
Tsemppiä turnaukseen, Pantterit! Helsinki 2005. Otava.
Aadan aikaikkuna. Helsinki 2009. Otava.
|
|
|
Omin sanoin
"Kirjoittaminen on minulle elämäntapa, en
voi kuvitella elämää ilman kirjoittamista. Toisaalta en myöskään ilman kirjoja ja lukemista. Olen kirjoittanut aina, siitä lähtien kun
ensimmäinen lyhyt juttuni julkaistiin v. 1964 keväällä, kun olin 9-vuotias.
Kirjoitan kotona, keskellä elämää, ikkunan ääressä,
katsellen vanhoja muhkuraisia omenapuita. Tarvitsen silti myös työyhteisöä, perhettä, ihmisiä ja uusia paikkoja."
|
 |
|
Tekstiote
"Lilly ei näyttänyt suruaan tai väsymystään.
Hän vaikutti ripeältä ja kiireiseltä, uudenaikaiselta virkanaiselta
kiirehtiessään junalle tai palatessaan kotiin. Hänellä oli
tiukka, musta jakku pyylevän vartalonsa päällä, musta silkkileninki
ja harso hatussaan surunsa merkkinä, tarmokkaasti heiluva käsilaukku,
melkein salkku, johon mahtuivat kaikki asiapaperit. Pitkävartisten kenkien
korot kopisivat Helsingin kivikaduilla kuin Naisyhdistyksen aikoihin ja hän
näytti kaupungin viraston vanhalta virkailijattarelta, pankin vastaavalta
neidiltä, naisklubin kiireiseltä jäseneltä tai peräti
iäkkäältä, mutta avarakatseiselta naiskansanedustajalta paljon
enemmän kuin entiseltä pikkukaupungin opettajattarelta ja maalaiskartanon
vanhalta aatelisneidiltä, joka oli vastikään menettänyt veljensä
ja ainoan turvansa maan päällä. Hänelle kumarrettiin ja annettiin
tietä, vuokra-ajurit nostivat hattuaan jo kaukaa, vuokra-autojen kuljettajat
avasivat autojensa ovet valmiiksi jo paljon ennen kuin hän tuli kohdalle,
hänelle avattiin ovet ja portit ja hänen tieltään väistyttiin,
kuten väistytään naisten tieltä, jotka tiesivät asiansa
ja joita kunnioitettiin jo pelkän kävelytyylin ja varman olemuksen vuoksi.
Hän istui kokouksissa ja pankkien upottavissa nojatuoleissa, hän matkusti
rautatien ensimmäisessä luokassa omassa vaunuosastossa, istui ja sulki
silmänsä ja kuunteli kiskojen kolketta."
- Teoksesta Lilly. Helsinki 2002. Otava
|
|
|
