Dahl, Rita

1971 Vantaa. Kotip. Vantaa. VTM, FM, Helsingin yliopisto. Toimittaja, kriitikko. Päätoim. kulttuurilehti Neliö, kriitikko Satakunnan Kansa 2000-, kriitikko Bokus- ja Meteori-nettikaupat 1997-2000, päätoim. Tuli & Savu 2001. Jäs. Suomen Arvostelijain Liitto, Suomen Journalistiliitto, Suomen PEN, Kiila ry., SKS, Suomen Kirjailijaliitto, Suomen Tietokirjailijat. Mikkelin kirjoittajien Luopuminen-aiheisen runokilpailun 1. palk. 2001.
Asiasanat: kirjailijat, runoilijat

Valokuva: Niko Aula

Kirjailijan blogi:
www.arjentola.blogspot.com/

Tuotanto

Kun luulet olevasi yksin. Helsinki 2004. Loki-kirjat. [runot]
Aforismien aika. Helsinki 2007. Kirja kerrallaan, Nihil Interit. [runot]
Tuhansien portaiden lumo : kulttuurikierroksia Portugalissa. Helsinki 2007. Avain. [matkakertomukset]
Elämää Lagoksessa. Helsinki 2008. ntamo. [runot]
Aiheita van Goghin korvasta. Puhos 2009. Ankkuri. [runot]
Kuvanluojat - nuorena kuolleet kuvataiteilijat, 2000-luvun esikoisrunoilijat ja koko pallon kirjailijat. Helsinki 2009. Kesuura. [taidemaalarit, runoilijat, kirjailijat]
Suomettunut sananvapaus. [Vantaa] 2009. Multikustannus. [mediatutkimus]

Antologiat

Maailman merkit - hätämerkki, valomerkki, puumerkki. Vantaa 1988. Vantaan raittiustoimisto.
Että näkyisivät tähdet. [Heinola] 2001. Kynäsilta. [runot]
Niin vähän eroamme. Helsinki 2001. Työväen Sivistysliiton Helsingin Opintojärjestö r.y.
Motmot : elävien runoilijoiden klubin vuosikirja 2001. [Helsinki] 2002. [WSOY].
Muistinkuvat : Mikkelin kirjoittajien antologia. [Mikkeli] 2001. Mikkelin kirjoittajat.
Uhoa ja unelmia. Helsinki 2005. Kiila.
The insatiable furnace : women writers and censorship = Kyltymätön uuni : naiskirjailijat ja sensuuri / ed. = toim. Rita Dahl. Helsinki 2007. Like. [kirjallisuustiede]

Kausijulkaisut

Taite. (4) 1998.
Kulttuurivihkot. (1) 1999.
Peilikuva. (2) 2000.
Tuli & Savu. (2) 2000.
Ice-Floe. 2 (2) 2001.
Ice-Floe. 3 (1) 2002.
The Journal. (6) 2002.
Lumooja. (1) 2002.
Reflections. (Spring) 2002.
Brittle Star. (6) 2003.
Kulttuurivihkot. (6) 2003.

Satoja julkaistuja juttuja aikakaus-, sanoma- ja erikoislehdissä vuodesta 1997.

Omin sanoin

"Kirjoittaminen ja lukeminen ovat olleet suuri intohimoni jo 11-vuotiaasta lähtien, vaikka kirjoittaminen on ollut kausiluontoista. Ensin kahlasin intensiteetillä läpi kirjastoista löytyvää fantasia-, seikkailu-, jännityskirjallisuutta, ja kun niissä ei ollut enää tarpeeksi haastetta, siirryin suoraan aikuisten kirjoihin. Muun muassa Dostojevskin eettisesti suoraselkäiset ja syvää ihmistuntemusta osoittavat proosateokset kuluivat käsissäni. Yläasteella mukaan tulivat runot (mm. Eliot, Lorca), vaikka eivät ne ihan heti helposti sulaneet. Liimailin leikekirjaani kaikkialta löytämäni kirja-arvostelut ja kirjoitin luontohenkisiä runoja, myös lyhytproosaa ja novellinyritelmiä. Turha sanoakaan, että äidinkieli ja kirjallisuus kiinnostivat tavattomasti. Yhdeksännellä luokalla ja lukiossa mukaan tuli kiinnostus yhteiskunnallisiin asioihin, maailmanpolitiikkaan sekä eettisiin ja filosofisiin kysymyksiin. Kirjoittaminen kuitenkin jäi ja alkoi uudelleen vasta 26-vuotiaana. Nyt olen lähes 33-vuotias eli melkein seitsemän vuotta työtä on tarvittu kirjoittajana kehittymiseen esikoisrunokokoelman julkaisuun asti. Mutta tästähän työ vasta alkaa. Suunnitelmissa on olla rajoittamatta omaa kirjoittamistaan, kirjoittaa sitä, mikä kulloinkin omalta tuntuu, runoista faktaan, proosaan, aforismeihin ja ties mihin muuhun.

Omia 'haittapuoliani' lienee lähes rajaton kiinnostus kirjallisuuden lisäksi moniin muihin taiteen eri osa-alueisiin ja asioihin. Rajoittuneempana olisi ehkä helpompaa..."

Tekstiote

"On piste, joka loistaa talon ikkunassa, ihmeellinen esine, suurenee ja
pienenee. Istun tuolissa ja järsin kiveä. Syön ja syön mutta kaappi ei
tyhjene. Istun tuolissa ja tuijotan, piste silmissä pysyy. Päivät nousen,
istun ikkunan ääressä ja syön, yöt viuhahtavat ohitse, omenapuu ikkunan
alla kasvaa, mutta piste pysyy."

- - -

"Omenapuu ikkunani alla tavoittelee taivaan käsiä. Minun käteni ovat
pienet, niihin tuskin mahtuu tämä huone. Lukuisia kertoja olen kurkottanut
kohti puun antimia, mutta hedelmät ovat raskaita ja putoavat maahan ennen
kuin tavoitan ne. Laskeudun portaat ja poimin omenat, mutta kun palaan,
ovat portaat kasvaneet niin korkeiksi. En pääse enää takaisin."

- Molemmat runot teoksesta Kun luulet olevasi yksin. Helsinki 2004. Loki-kirjat.