Haapala, Vesa

1971 Keuruu. Kotip. Vantaa. FT 2005. Tutkija, koordinaattori, Kirjallisuudentutkimuksen valtakunnallinen tutkijakoulu.
Asiasanat: kirjailijat, runoilijat, tutkijat; kirjallisuudentutkimus, kirjallisuuskritiikki

Tuotanto

Vantaa : runoja. Helsinki 2007. Otava. [runot, Vantaa-aiheinen]
   - "Runoteokseni Vantaan maisema sijoittuu maantieteellisesti ja kulttuurihistoriallisesti Vantaan alueelle ja lähialueille."

Antologiat

Runoa! [Helsinki] cop. 2008. Otava. [runot, äänikirjat, CD-äänilevy]

Omin sanoin

"Syntynyt 70-luvun alussa, elänyt ympäri Suomea, opiskellut kirjallisuutta, perustanut perheen ja eksynyt Vantaalle, runoihin; yrittänyt elää päivä kerrallaan ja niin kuin kaikella olisi merkitys.
Tuotanto: Runsaasti kirjallisuusesseitä eri alueilta, Edith Södergranin tuotantoa käsittelevä väitöskirja, nyt runoutta.
Lahjat: vaimo (Tiina) ja lapset (Joonatan ja Aada)"

Tekstiote

"Miten maa oli piirretty, joki, vene siinä kuitenkin kulki, kaksi
nokkapeltiä hitsattu yhteen,
väännetty laidoilta, styrox-levyt polvien alla,
käsissä kumiveneen melat, ja rinne lipui taloja, halleja, tulevien vuosien
designmarketteja,
silmänurkkiin lakoavaa heinää.

Olimme tahtoneet sukeltaa, etsiä malmia kuohuista, koluta Viilatehtaan montut,
turbiinit,
ehkä niitä olisi, jatkoimme kaakkoon,
haimme reikää Silvolan verkkoaidasta,
tietä Eldoradoon, ja ennen Pitkäkosken pohjapatoa nousimme taas maihin imua,
pulssia kavahtaen.

Vietnamissa kylvettiin napalmia
ja valkoista fosforia,
mutta Mekong oli täällä:
sissisotaa jokivarressa, puukot aina mukana, oksien raapimat posket ja
lehtorinteessä ruostunut moottori, heteka ja rantojen miehet

majoillaan leppien ja konnanmarjojen sydämessä, missä vuokot kukkivat
ja kettu kulkee. Kertoivat isistään
tai heidän isistään itseään muistellen:

'Entrattiin mylly Hankkijan piirustuksiin,
vedettiin kelat, nostettiin tolpat
ja sähkön sydän syttyi,
aina kun virtaus heikkeni,
rätisi lanka, lensi mökkeihin
punaiset etiäiset.'

Ripustivat rääsyjään pensaisiin,
kömpivät levyjen suojaan
kuuman pesään, jostakin niillä oli kaasupullo.
'Saunaan, pojat, saunaan, tunnenko isäs, se metsänhoitaja, halkomies', ja me
melottiin kauemmaksi, päämajalle.

Laadimme aarrekartat, vuokartat,
kätkimme eloonjäämispakkaukset:
siimaa ja koukkuja, suolaa,
viritimme onget särjille
kuhmuisen virran kylkeen.

Ja samalla tavalla kuin näitte hänen nousevan,
äiti mutisi, ne ajat ovat käsillä taas,
viimeiset, ja TV huusi pommituksia, leikkasi yhteen Nixonia, Lennonia, Saigonin
palavaa munkkia, vai oliko se aiemmin, ja kun koho katosi, havahduin uniin:

lähti kiertämään maata, nousi runoilleen,
kainalossa keskeneräiset kirjat,
muistan vielä hampaat."

- Teoksesta Vantaa. Helsinki 2007. Otava.