Hirvonen, Veikko

10.3.1925 Rääkkylä. Kotip. Vantaa. Kansanopisto. Metsätyömies, kauppias, rakentaja. Työp. metsätyömaat, tehtaat, omat yritykset.
Asiasanat: kirjailijat; muistelmat

Valokuva: Valokuvaamo Kienanen

Tuotanto

Siinä se vanhuus kuluu. [Vantaa] 2002. V. Hirvonen. [muistelmat]
Kuusikon koulu 25 vuotta. [ei julkaisutietoja]

Tuotantoon kuuluu lisäksi tarinoita ja lehtiartikkeleita.

Omin sanoin

Sotasankarin häät

"Tane oli sitä ikäluokkaa jonka sotareissu venähti pitkäksi. Hän oli valtaväyliltä sivussa sijaitsevan pienen talon poika. Luonteeltaan Tane oli hiljainen, vähän ihmisarkakin, mistä johtuen hän oli tyttöjäkin katsellut mieluummin vähän kauempaa kuin lähestynyt heitä. Näin Tane oli jäänyt poikamieheksi.
   Sodan aikana oli sitten tapahtunut sellainen ikävä asia, että eräs Tanen tuttava kaveri oli kaatunut ja häneltä oli jäänyt nuori leski. Leski oli entisiä naapurin tyttöjä, ja tavalla tai toisella Tane oli uskaltautunut lähestymään leskeä niin että muutama kirjekin vaihdettiin. Kun sota loppui, yhteydenpito Tanen ja lesken välillä jatkui ja muodostui tuttavuudesta rakkaussuhteeksi ja päätökseksi mennä avioliittoon.
   Morsian hoiteli käytännön asiat ja häävalmistelut. Häät päätettiin pitää Tanen kotona. Häävalssiakin opeteltiin, Tanelta kun oli tanssitaito jäänyt aikanaan opettelematta.
   Häihin kutsuttiin naapureita ja sukulaisia. Vihkimisseremoniat jännittivät Tanea jo vallan tavattomasti mutta pahin oli vielä edessä, se oli se HÄÄVALSSI. Sen koettelemuksen kun vielä kestäisi, Tane toivoi. Ihan mahanpohjasta kouraisi kun sitä ajatteli, niin että täytyi käydä pari ylimääräistä kertaa ulkohuussissakin! Hieman tilannetta lievitti parit pontikkahuikat jotka Tane, kokolailla raitis mies, otti huussireissullaan. Pontikkaa Tane oli hankkinut häävieraitten iloksi "mökkiläiseltä", jonka tiesi sitä tiputtelevan pääasiassa isontalon isännän tarpeisiin jonka maalla hänen mökkinsä sijaitsi.
   Aikanaan "mökkiläiselle" kävi käry. Hän joutui keitoksistaan ns. "ruuattoman" pöydän ääreen, eli oikeuteen, eikä se ollut ensimmäinen kerta. Tilanne oli "mökkiläisen" perheessä hankala. Mitä jos isäntä sanoisi mökin vuokrauksen irti silläaikaa kun isäntä istuisi vankilassa? Minne sitä monen pienen lapsen kanssa joutuisi? Ongelmaan keksittiin ratkaisuksi se, että mökin emäntä ottaisi syyt kontolleen.
   Niin tehtiin ja emäntä meni vankilaan. Vankilassa hän kertoi tosiasiat vartioille ja sai heiltä sympatiat niin, että kun emäntä pääsi vankilasta pois, hänelle kertyi kotiinviemisinä vankilan henkilökunnan lahjoittamina melkoinen määrä lastenvaatteita ja muuta hyvää.
   Mutta se häävalssi? Kun ilta ja juhlat olivat ehtineet sille tasalle että oli häävalssin aika, nostettiin pöydälle vanha gramoffooni. Kierrettiin kammista veto päälle ja laitettiin levy pyörimään. Kun ensimmäinen tahti soittopelistä narahti ja sulhasen olisi pitänyt pokata morsiamelle, sulhasen valtasi pakokauhu ja hän kimpaisi metsään että lepikko rutisi.
   Jonkinajan perästä sulhanen kuitenkin hiippaili tupaan ja arveli, että kyllä hän voisi häävalssin tanssiakin. Hääväki jännitti, kuinkahan tuossa käy. Naapurin poika asetti levyn krammariin joka alkoi jauhaa uudelleen äsken keskeytynyttä valssia. Mutta taas, sulhasen hermo petti jälleen ja pako metsään toistui.
   Tilanne alkoi muuttua kiusalliseksi varsinkin morsiamelle. Mutta oli apukin lähellä. Naapurin pojat, veljekset Olavi ja Yrjö istuivat penkillä vierekkäin. Olavi kuiskasi Yrjölle, että annapas jalastasi kengät, ne kun ovat nahkapohjaiset, minulla on vaan kumipohjaiset jalkineet. Yrjö riisui kenkänsä ja antoi ne Olaville. Olavi laittoi nahkapohjaiset jalkaansa ja meni pokkaamaan morsiamelle. Krammari soitti häävalssia ja morsian ja Olavi tanssivat. Vaikea tilanne laukesi siihen. Käytiin sitten huutelemassa sulhanenkin sisälle ja tulihan se kun ilmoitettiin että häävalssi oli jo tanssittu.
   Häähumu jatkui kesä-aamun auringon nousuun saakka. Vieraat lähtivät aikanaan koteihinsa ja nuosipari pääsi nauttimaan toisistaan ja avio-onnestaan.
   Pienessä syrjäkylässä elämä jatkui entiseen tapaan. Sotasankari sai vaimon ja aikanaan perhelisäystäkin. Sota ja se toinen paha, häävalssi, jäivät taka-alalle ja unohtuivat, eivät kokonaan, mutta siinämäärin, että niiden muistojen kanssa voitiin elää."

- Veikko Hirvonen 2004

Tekstiote