Kaskela, Markku

20.3.1960 Helsingin pitäjä. Kotip. Helsinki. Yo. Terminaalityöntekijä, Helsinki-Vantaan lentokenttä. Jäs. Suomen Kirjailijaliitto 93-.
Asiasanat: kirjailijat, runoilijat

Valokuva: Tammi / Tomi Kontio

Tuotanto

Alusta : runoja. Helsinki 1990. Tammi.
Aamuyön vieraat : runoja. Helsinki 1992. Tammi.
Isänmaallinen varas. Helsinki 1994. Tammi. [kertomukset]
Kokonaisia päiviä. Helsinki 2003. Tammi. [runot]
Puhu heidän kieltään. Helsinki 2006. Tammi. [runot]

Lastenkirjallisuus

Puistolan vihreät kunnaat : kaneja, hyötykapineita, taiteilijaelämää. Kirj. Markku Kaskela, [kuv. Jussi Kaakinen]. Helsinki 2008. Tammi. [saturomaanit]
Olen Matias, lammaskoira : erämaan kieliä, syvyyden henkäyksiä. Kirj. Markku Kaskela, kuv. Jussi Kaakinen. Helsinki 2009. Tammi. [saturomaanit]

Omin sanoin

"Asuin Keravanjoen läheisyydessä lapsuuden ja nuoruuden. En koskaan oppinut uimaan, mutta väliäkö sillä, joki virtasi yhä vain. Merkillisellä siteellä yhdistin identiteettini (aika vahvasti sanottu!) tuohon mahtivirtaan. Ehkä se oli pakkoreaktio, sillä tiettyyn aikaan ei ollut muutakaan; en ollut kaupungista, en oikein maaltakaan. Teksteissäni olen paikka paikoin havainnut (myös omaksi yllätyksekseni) vaeltelevani tutuilla törmillä. PS: Kaupunginisät hoi! Tuhositte riipparin! (Riippari=riippusilta joen yli)"

Tekstiote

"Hän rakastaa sinua edelleen. Ymmärräthän etten voinut vain
kävellä rantaniityllä ohi ja olla huomaamatta häntä.
Niin näyttävästi hän hattuaan kirkkaassa auringonpaisteessa
leiskautti, minä nyt satuin kävelyllä hänen luokseen. Aivan sama
kuka olisi sillä helteellä sattunut siihen, hän olisi joka tapauksessa
pompannut vieteriukkona heinistä ylös ohikulkevaa
remakasti tervehtien.

Minä olin tietysti hiukan toinen juttu. Minua tai jotakuta muuta meidän
perheestä hän oli niittytilkulla odotellutkin. Nelisen päivää sitten hän soitti
varmistaakseen että meillä ylipäätään oltiin kotona.
Hän rakastaa sinua edelleen, etkö käsitä? Se että hän saa huudella
haloota ja linjan toisessa päässä vaietaan... mitä peliä meidän talossa
oikein pidetään? Hän ei kyllä usko ettet rakastaisi häntä,
jotain muuta tässä on taustalla."

- Katkelma runosta Oi Desdemona! Teoksesta Kokonaisia päiviä. Helsinki 2003. Tammi