Keisala, Markku

19.4.1948 Kuusankoski. Kotip. Vantaa. Huk Jyväskylän yliopisto. Järjestelmäpäällikkö UPM-Kymmene Oyj. Jaettu 2. sija Ooli-kustantamon dekkarikilp. 2007.
Asiasanat: kirjailijat; salapoliisikirjallisuus, rikoskirjallisuus, jännityskirjallisuus

Valokuva: UPM-Kymmene Oyj/Virpi Lehto

Tuotanto

Aika ei anna anteeksi. Loimaa 2007. Ooli. [salapoliisikirjallisuus]

Antologiat:

Syyllinen, syyllisempi : Kouvolan dekkaritapahtuman novellikilpailun parhaat 2005. Kouvola 2005. Kouvolan kaupunki. [novellit, salapoliisikirjallisuus]
Rikos rautateillä : Kouvolan dekkaritapahtuman novellikilpailun parhaat 2008. Kouvola 2008. Kouvolan kaupunki. [novellit, salapoliisikirjallisuus; ennakkotieto]

Internet:

Novelleja ks. Pöytälaatikko. Pöytälaatikon proosat. Vantaan kaupunki.
www.vantaa.fi/...

Omin sanoin

"Allekirjoittaneella on yli 35 vuoden työrupeama metsäteollisuuskonsernin talous- ja tietohallinnon moninaisissa tehtävissä sekä kotimaassa että ulkomailla.

Kirjoittaminen tuli pintaan joskus vuonna 2000 Tampereella, jossa osallistuin monille kirjoittajakurssille. Myös Oriveden Opistolla olen ollut muutamana kesänä (mm. dekkarikurssi).

Harrastuksiani ovat kirjoittamisen lisäksi liikunta luonnossa, mökkeily, valokuvaus, metsästys (jäänyt viime vuosina vähemmälle), sukuseuratoiminta ja tietenkin lukeminen."

Tekstiote

"Suntio Astrid Behm katsoi keskittyneesti kirkon alttaria. Kaiken pitäisi olla jo kunnossa. Virret ja niiden numerot oikeassa järjestyksessä, kyllä, kaikki oikein. Urkuparvella valot päällä ja urut avattuna. Täydellistä. Astrid piti juuri tällaisesta hetkestä. Kesäaamuna. Kunpa muutkin osaisivat tällaista arvostaa, mutta eipä täällä yleensä liiaksi tungosta ollut. Valitettavasti. Tosin kesäaikana oli havaittavissa jonkun verran enemmän kuulijoita, tulihan tänne paljon lomailijoita.

Astrid asteli kirkon keskikäytävää ulko-ovelle päin. Sen voisi jo avata, kello lähestyi kymmentä. Väliovi eteiseen aukeni narahtaen. Mitä tämä nyt on? Tummanpunainen ohut vana kulki oven alta vasemmalle. Astrid huojahti vähän, otti ovesta tukea ja pakottautui astumaan eteenpäin. Ovi ei kääntynyt enempää, kuten se tavallisesti teki. Astrid katsoi väkinäisesti oven taakse. Ensiksi hänen tajuntaansa iskeytyi jalkapuut, joita ei ollut ollut kirkossa enää vuosiin. Katse kohosi ja kohtasi katseen, joka ei enää ollut läsnä.
Astrid pyörtyi."

- Teoksesta Aika ei anna anteeksi. Loimaa 2007. Ooli