Manelius, Tarmo

13.6.1929 Helsinki. Kotip. Vantaa 1930-, 1940- ja 1960-luvulla, nyk. Helsinki. Yliopisto-opintoja ja -tutkinto Sofiassa, Bulgariassa 70-luvulla. Jäs. Suomen kääntäjien ja tulkkien liitto, Suomi-Bulgaria-Seuran johtoryhmä 90-luvulla. Walter ja Helén Grönqvistin suomennospalk. 1977, useita Opetusministeriön stipendejä, Harjulan Killan palk. 2000.
Asiasanat: kirjailijat, runoilijat, kääntäjät; esseet, kirjallisuuskritiikki

Tuotanto

Yli syksyn : runoja. Helsinki 1958. Kirjayhtymä.
Aamumaisema. Kirj. Tarmo Manelius [et al.], toim. Olavi Aaltonen [et al.]. Joensuu 1961. Ukri. [runot]
Arabeskit : runoja. Helsinki 1961. Akateeminen kustannusliike.
Rahasodan kirkas pakkasyö : runoja ja runoelmia. Helsinki 2000. Like.
Knjizevnost, moral, politika : XXXIX beogradski medunarodni susret pisaca = Literature, ethics, politics : XXXIX Belgrage international meeting of writers. Beograd 2003. Udruzenje knizevnika Srbije. [Teoksessa Tarmo Maneliuksen essee What would William Blake say today?] [kirjallisuudentutkimus]

Käännökset, toimitustyöt:

Runoja. Kirj. Gunnar Ekelöf, valik. ja suom. Väinö Kirstinä ja Tarmo Manelius. Hämeenlinna 1968. Karisto.
Syyskuu ja muita runoja. Kirj. Geo Milev, suom. Tarmo Manelius. [Helsinki] 1975. Ohjelmakeskus, kirjallisuuskerho.
Runon vuodenajat : Johan Ludvig Runebergin erillisrunoja I-II. [Suom. ja selityksin varust. Tarmo Manelius]. Helsinki 1977. Gaudeamus.
Runot. Kirj. Hristo Botev, suom. ja selityksillä varust. Tarmo Manelius. Helsinki 1976. Kirjayhtymä.
Tähdet ovat minun : runovalikoima. Kirj. Ljubomir Levtsev, suom. Tarmo Manelius. [Hki] 1977. Downtown.
Runoja, mietteitä, fragmentteja. Kirj. Atanas Daltsev, suom. Tarmo Manelius. [Helsinki] 1984. Kursiivi.
Runoja 1. Kirj. Johan Ludvig Runeberg, suom. Tarmo Manelius. Otalampi 1987. Sahlgren.
Runoja 2-3. Kirj. Johan Ludvig Runeberg, suom. Tarmo Manelius. Otalampi 1989. Sahlgren.
Toistasataa runoilijaa : runosuomennoksia 1960-luvun kulttuurilehdistä. Toim. Kalevi Seilonen, [suom. Tarmo Manelius et al.]. Helsinki 1989. Tammi.
Kallioon maalatut kirjaimet : valitut postuumit runot 1968-1988. Kirj. Kalevi Lappalainen, toim. Tarmo Manelius. Hämeenlinna 1992. Karisto.
Salamoita helvetistä : Bulgarian runoja. Valikoiman suom. Tarmo Manelius. [Espoo] 1995. Littera.
Kaukana maailman rannoilla : jälkeenjääneet runot. Kirj. Toivo Ilmari Manelius, toim. Tarmo Manelius. [Helsinki] 1996. [Tarmo Manelius].
Neiti Milla Lund ja Ahnas, hänen koiransa : riimikronikka armon vuodelta 1916. Kirj. Nanny Cedercreutz, suom. Tarmo Manelius. [Tampere] 1996. Palladium-kirjat.
Hämärän säteitä. Toim. Ritva Kava, [runosuomennokset: Tarmo Manelius]. [Harjavalta] 2000. Harjulan kilta.
J. L. Runeberg : Suomen runoilija. Kirj. Raija Majamaa, Marjut Paulaharju, [runosuomennokset Tarmo Manelius et al.]. Helsinki 2004. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. [elämäkerrat]

Lisäksi kirjoituksia useissa eri kausijulkaisuissa, mm. Nuori Voima, Suomen Sosialidemokraatti, Ylioppilaslehti, Turun Ylioppilaslehti, Jyväskylän Ylioppilaslehti, Keskisuomalainen, Vaasa.

Omin sanoin

"Kun on nähnyt kolme sotaa siviilinä, ei ihmettele mitään. Demokratiaa ujutetaan pommeilla ja ohjuksilla, vapauden sateenvarjon alla! Tästä teemasta pieni runo:

Jumala se siunaa ohjuksemme,
moraalista luovu emme.
Ihmisoikeus ei merkkaa mitään,
se on vanhaa sanasaastaa!
Mikä tauti aivojanne lamaa?
Ylväät muurit nousee nopeasti.
Mafiosopomot määrää kohtalonne!
Täsmä-iskumme on tarkkaa työtä!
Media on aina puolellamme!
Pommitus ja oikeus on samaa...

Ostin äsken Kalervo Siikalan kirjan Pelon ja toivon vuodet (1962, Gummerus). Sen luvussa 'Vallan ja vastuun jako' analysoidaan valtioiden eroja.

'Ongelman ydin on siinä, että kansakuntien yhteisö koostuu suuresta joukosta jäseniä, jotka muodollisesti, [- -] ovat samanarvoisia, suvereeneja valtioita. Mutta toisaalta nämä valtiot ovat poliittisen merkityksensä puolesta toisistaan suuresti eroavia.' (Siikala 1962, 161.)

Historian opetukset unohtuvat, vaikka televisio näyttää toistuvaa kurjuutta, jonka aiheuttaa vallanhimo. En usko demokratian juurtuvan presidenttien voitokkaista ilmeistä huolimatta maissa, joissa vallitsee jatkuva kuolemanvaara. EU on sotilaallisesti lähes hampaaton yhteisö, joka rapautuu moraalisesti jo nyt. Samalla kun tukeudutaan Natoon, koulutetaan omaa vähäistä armeijaa. Vallanhimo on makeinta viiniä. Se ei menetä aromiaan. En ole vielä yhtä kaukana ihmisistä kuin Sinuhe Waltarin kirjan viimeisessä luvussa, mutta kirjallisella taholla minua tympii tuotantohysteria ja viestien (sanoman) souppisuus.

Suomi on muuttunut omituiseksi työtä halveksivien maaksi. Raskasta työtä tarvitaan edelleen. Tällainen asennemuutos ei enteile hyvää kriisitilanteissa. Samalla fyysinen ja henkinen stressi lisääntyy, kuten prof. Juha Siltala on todennut.

Mielestäni äskettäin EU:n virkaan nousseen nuoren miehen lausahdus, että on hienoa olla täällä (EU:ssa), on vireän pyrkyrin ilmaisu."