Puukka, Vesa Matti Santeri
Santtu Puukka

1.9.1972 Turku. Kotip. Vantaa, Kerava. Yo-merkonomi 91-93, automaalari 2000-2001. Varastomies Tuko-logistics. Jäs. Skepsis ry. Ehdokkuus Helsingin Sanomain kirjallisuuspalkinto 2004, ehdokkuus Tiiliskivi-palkinto 2004.
Asiasanat: kirjailijat, runoilijat, muusikot; rocklyriikka, punk rock

Valokuva: Olli Urpela

Tuotanto

Jäätynyt linnunpelätin. Kirj. Santtu Puukka, [kuv. Tiina Mononen]. Vantaa 2001. OriGenius. [runot]
Nuorallatanssia. Kirj. Santtu Puukka. Turku 2004. Savukeidas. [runot]

Lisäksi oman bändin kappaleiden sanoitukset.

Äänitteet:

Vieraita tarinoita. Esitt. Klaus, san. Santtu Puukka. 2002. Klaus. [rock, punk rock]
Hierarkia. Esitt. Hotguitars with Santtu Puukka. Pori 2005. Karkia Mistika. [elektroninen populaarimusiikki, avantgarde, runot]
Vive le Kühnhack!. Esitt. Klaus. [S.l.] 2005. Arz Records. [rock, punk rock]

Klaus-yhtyeen verkkosivut:
www.myspace.com/klausyhtye

Omin sanoin

"Rakastan tätä paikkaa. Hyistä aurinkorantaa.
Suurvalta on todettu tarpeettomaksi, runoilijat humaltuvat kapakoissa.
Harmaat rakennukset vieri vieren, viima kovertaa aivoja.
Olen saapunut uuteen maailmaan, missä sodan Jumalat leikkivät tv-tähtiä, maa mustuu jäästä.
Kukaan ei halua nähdä mitään, televisio on edelleen auki.
Naamio kasvoillasi nostat rahaa koneesta joka kuvaa jokaisen liikkeesi, piiloudun varjojen sekasortoon.

Unelmoida näkevänsä unta.

Valmistaudu.
Kuolleet kannustavat meitä jatkamaan matkaamme, ovat melkein elävämpiä kuin elävät itse.

Rivien välit, sanat joita menneisyydessä puhuttiin, ovat nykyään vailla merkityksiä. Ne, jotka lausuvat niitä, katoavat salaperäisesti. Me kuuntelemme.

Hiljaisuus on huono vitsi.

Lapset leikkivät kaatopaikoilla arkkitehtejä, rakentavat jätteistä pilvenpiirtäjiä, puhuttu kieli yksinkertaistetaan tekstiviesteiksi. Sairaalat kukkivat tyhjyyttä.
Nälkäni ei tunne rajoja, minä vanhenen pojasta ihmiseksi.
Mitä ihmisyydellä tarkoitetaan, selitykset happanevat mykkien suissa.

Aika, jota elämme, on kopioitua arkistomateriaalia, lehtien sivut tihkuvat tarinoita merien takaisista alastomuuden paratiiseista.

Raskaan syömisen jälkeen vajoan koomaan, vuosi on 2005.

Pimeys valvoo kattojen harjaksia, keinovalaistu yhteiskunta hautaa itse itsensä."

Tekstiote

"herätessäni
kuulin vain hengityksen kaikuja
en ollut varma sijainnistani
huone oli valaistu öljylampuilla
kalteroidut ikkunat muistuttivat
tekohampaita
katso takanasi kulotettuja raunioita
hiiltyneitä luita
hiessä keitettyjä turisteja
jalanjälkesi ovat tulenpalaneet
vuosisatoja
ja tuuli särkee upean kampauksesi

harhauta lausumani sanat
toistamalla ne

- miksi täällä on näin likaista?
olen nähnyt sekasotkua muuallakin
- miksi sinä et tee yhtään mitään?
vuodatin yliaktiivisuuteni sinuun viime yön
- miksi sinä valitat koko ajan?
olen mykkä
- miksi sinä olet noin karvainen?
esi-isämme olivat apinoita
- sitä on vaikea uskoa
miten niin?
- koska me haluamme kostaa
kenelle?
- en tiedä
minä olen sinun kostosi
- en halua nähdä sinua enää
minä olen kokonaan sinun
voit tehdä minulla mitä haluat"

- - -

"unelmana seisoa aistit turtuneiksi
olla sivistyssanakirja missä tuntemattomat
nimetään muukalaisiksi

kassajonokaaoksessa etuileva naisihminen
raivaa tietään kohti lasitettuja teräsovia
mutta kaatuu ja katkaisee
molemmat jalkansa

neljän ruuhka alkaa tasan kello kaksi

poliisi sulkee pakoreitit
työmiehet tupakoivat kaasunaamarit kasvoillaan
joku kiljuu olevansa nälkäinen
mutta missä ovat haarukat ja veitset
keittiömestarin kidutuskoneisto
aurinko nousee ja laskee sattumanvaraisesti
muuttaen kasvottomatkin lähimmäiset
verenhimoisiksi lihansyöjiksi

hiljaisuuteen
eksyneet puhuvat nyrkkien kieltä
kohtaavat toisiaan hämärässä
kulkevat keskuudessamme"